Miten hallitaan painoa terveellisesti? Voisiko joku oikeasti kertoa minulle sen? Enkä tarkoita nyt sitä samaa liirumlaarumia jonka kuka tahansa voi ladella: "syö normaalia, terveellistä ruokaa ja liiku enemmän, aloita joku urheilu!" lässynlässynlää. Hei, minä olen entinen anorektikko, tiedän KAIKEN siitä kuinka painoa pudotetaan. Kysymykseni onkin että kuinka siinä normaalissa ja terveessä pysytään? Kuinka hyväksyä joku paino normaaliksi, kun BMI sitä väittää ja ihmiset ympärillä hokevat että sinä olet normaali ja ihan hoikka.
Juuri nyt vihaan vartaloani. Olen 31, ja ollut "terve" anoreksiasta ehkä 6 vuotta. Tai siis, en ole liiemmin miettinyt sitä. Painoni pysyi pitkään lopulta hyväksymässäni 55kg ilman sen suurempaa ponnistelua. Nyt kuin varkain kiloja on kertynyt joka vuosi lisää, ja ne eivät enää tipahdakaan jos välillä vähän tarkkailee mitä suuhunsa laittaa. Viimeisin vuosi on ollut uskomaton, sillä olen syönyt enemmän kuin koskaan elämässäni, ja se kyllä näkyy. Ylitin 60 kg rajapyykin huomaamattani, ja vielä pari kk sitten en edes välittänyt kun vaaka heilahti lomamatkan jälkeen lähes 65kg! Ajattelin että kyllä se siitä lähtee kun vähän katson mitä syön. Mutta kilot eivät enää tottele minua. Ja minusta on tullut lihava ällöttävä keski-ikäinen ämmä.
Pituuteni on siinä 170 tienoilla. Alimmillani painoin 45kg, mutta sen laihemmaksi en ole koskaan edes halunnut. 48kg tuntui täydelliselle painolle. Olen myös pyrkinyt sairastamaan anoreksiaa mahdollisimman tervehenkisesti, lähes ortoreksiamaisesti. Olen ottanut vitamiinit, juonut paljon rasvatonta maitoa, pyrkinyt huolehtimaan että saa kaikkea mitä aivot ja sisäelimeni kaipaavat etten tuhoaisi kehoani, mutta silti menetin 3 hammastani kokonaan, ja useat ovat nyt paikattuja. Satunnaiset bulimiakaudetkaan eivät hampaideni tuhoa selitä, joten minun on pakko uskoa että minä tein sen itselleni sekä anoreksialla, ortoreksialla että bulimialla. Epäonnistuin täydellisyydentavoittelussani, ja sen sijaan tuhosin ulkonäköäni ja kehoani.
Nyt painan 61 kiloa. Olen juuri laihduttanut 3 kiloa viikossa, ja tunnen samalla huikeaa riemua siitä että osaan edelleenkin laihduttaa näin hyvin, mutta samalla suurta surua siitä että tunnen kuinka syöminen on muuttumassa jälleen ongelmaksi. Kontrolloitavaksi viholliseksi, jota selitän itselleni terveellisyydellä ja itsestään huolehtimisella. Miksi en voi rakastaa itseäni normaalipainoisena? Miksi minulla ei ole olemassa kultaista keskitietä, vaan heti huolettomasta normaalista ruokailusta, joka sisältää 2 lämmintä ateriaa ja aamiaisen päivässä, tahdon siirtyä korvaamaan ruokani vihreällä teellä, purukumilla ja poden syyllisyyttä jos syön yhden luumun? Ja miksi tämän kaiken täytyy alkaa taas, kun olen ollut niin pitkään ihan "tavallinen".
Ehkä siksi, että äitini on juuri varannut ajan rasvaimuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstisi alkuosaan viitaten: PainonHALLINTAhan se yleensä on kaikista hankalinta, sillä grammalleen jossakin tietyssä painossa pysyminen päivästä toiseen on mhadotonta, ja kaikki sen painon ylittävä koetaan epäonnistumiseksi. Kun on löytänyt oman mukavuuspainon tulisi ehkä asettaa itselleen jonkinlainen liukuma, esim. +/- reilu 2kg, jolloin olisi viiden kilon suuruinen alue, jonka sisällä paino saisi heitellä ilman, että tulee "paha mieli".
VastaaPoistaMitä sitten itse päivittäiseen elämiseen tulee, voi ajatella vaikkapa liikkumisen (huom! ei välttämättä _liikunnan_) ja syömisen olevan tiiviissä suhteessa: sohvalla vietetty päivä ei suuria määriä energiaa kaipaa, mutta päivän mittainen shoppailureissu, kämpän siivous ja iltakävely antavat aihetta syödä hyvällä omatunnolla.
Tsemppiä sinulle!
Kiitos.
VastaaPoistaTähän tervehenkiseen hallintaan yritän siis pyrkiä, ja olla itselleni armollisempi kuin hulluina vuosina. Mutta ongelmani on ehkä se, että jos ja kun paino lähtee laskemaan, tai huomaan laihtuneeni, haluan sen laskevan vielä kilon, ehkä toisenkin.. ehkä vielä voisin saada sen alemmas. Vaikka kuinka asetankin itselleni sen terveellisen liukuman, koen onnistumisen tunnetta vain kun saan painoni sen alarajoille, tai siitä vielä alemmas, itseltäni salaa.
Esimerkiksi tänään painan 900grammaa enemmän kuin eilen. Vaikka TIEDÄN että tälläinen vaihtelu on täysin normaalia, lähinnä nestettä, koska söin eilen ensimmäisen lämpimän aterian viikkoon (paaston jälkeen), ja se oli aika suolainen ja jouduin juomaan paljon nestettä, tunnen myös että olen tuhonnut hyvän alun.